Päivitykset: 7.10.20
Kutsu

Villit tuotoskisat 15.11.2020

Metsätallin pienet tuotoskisat koulussa ja esteillä! Tervetuloa osallistumaan!

- PVM: 15.11.2020, VIP 10.11.2020
- Vastuuhenkilö ja tuomari AnneL (annevirtuaali@gmail.com)
- Hevonen voi osallistua kahteen luokkaan
- 1 osallistuminen / omistaja / luokka
- luokkaan mahtuu 10 osallistujaa
- tuotos voi olla tarina tai kuva tai muu vapaaehtoinen tuotos, joka sopii luokkaotsikkoon.
- jokaisen luoka sijoittuneet 1-3 saavat palkinnot (tulossa) ja jokainen osallistuja saa pienen sanallisen kommentin.
- kisat kisataan Metsätallin laitumella, laitumen tasaisimmalla kohdalla. Säätilana pientä lumisadetta ja laitumen pohja on kohmea, kuitenkin vielä ruoho ja maa näkyy.

Osallistuminen sähköpostiin annevirtuaali@gmail.com otsikolla Tuotos Metsä 11/20 muodossa:
Luokka (rv)
Omistaja - <*a href="hevosen osoite">Hevosen nimi<*/a><*br/>
Tuotos teksti tai kuva tai kuvan linkki.

Poista tähdet!

Tulokset - tekeillä

Luokkaotsikoissa suluissa luokan kuvitteellinen kokonaisosallistujamäärä

1. klo 9 Este 40cm, aihe: Aamuhämärää ja sumua (9)

2. klo 10 Este 60cm, aihe: Arktinen viima ja/tai mörköjä kuusikossa (7)

3. klo 11 Este 90cm, aihe: Huurre ja harmaus (15)

1. Salma Stjärndahl - Agnetha 'If
tuotos

Tuomarin kommentti: "Höyryävä hengitys ja marraskuinen lumisade luovat kauniin tunnelman ja kylmän sekä harmaan ilman voi tuntea. Hevosen keltainen heijastinloimi toimii hyvänä kontrastina harmaalle taustalle."

4. klo 13 Koulu Helppo C, aihe: Aloittelija eksyksissä (8)

1. Helga Nikunlassi - Sumun Lounatuuli

"Varmhan kolme poronkusemaa ni met olemma perillä."

Porot loppuivat jänkhän rajalle. Täälpäi ei olt vaatimia, hirvaita ja vasoja. Jutoja, vuoneloita ja urakoita. Oli hirviä tyhjä vain. Erityistaphauksisa nokipannusta voi kyllä löytyä poroja täält.

Methätallille päästyämmä hoksasin et ei sollu häävi kortteeri. Ei piä naukuman, se olt rohki hyä huusholli jos on vaa ääpätön pari hevosia. Alko minua vähän pölätä. Täälä oli kuitenki tekhemisen meininki. Aile oli minut tähä houkauttanu. Häin tuskin mie olin ehtiny tutustua ihkaomaan hevoseeni, ko minut Aile lähätti tänne kilpailommaa. Hurrikkaat yhes.

Kauvonkoha joutuisi oottelemma.

Niilä paikheila tallinpitäjä joikhasi meän nimeä. Hään paseeras ympärinsä ja ruukasi utvata kuka saattoi olla Helga Nikunlassi. Se tais äkätä mun istumasa kannolla, kun se pisti jalkinhet toisensa eteen ja seisoi pia mun edes.

"Helga Nikunlassi?"
"Tosiaan."
"Ootteko valmiit?"
"Eläpä hättäile, istumma ja syömmä ensin nämät potut" sanoin ojentaen kahvelia naiselle. "Rohki hyää, maistatha!"
"Teidän vuoro on nyt, älkää pitäkö meitä muita odottamassa."

Mänhään, mänhään...

Hevoseni Louna oli nii vaikija tänää, kun se oli nii ku laakin lyömä uuvesa paikasa. Mie luuvin, et ei se ois ollu siitä miksollahankaan et myö lähimmä näytille, mut se ranttumaakari oli varsinainen rökäle. Ku tervhan tarttunu. Minuuki pöljäs nii pahast et mie unohin radan. Taavetin taavetti.

Seku vain menthiin viekhauella ja toivothii parast.

PIIP-PIIP!

Et kehtasiki joku vasiten puhallella pilliin kesken meän suorituksen.

"Oletko opetellut ollenkaan tätä rataa?"
"Joka ei vanahasta mithän ymmärrä, ei uuvestakhan mithän tiijä."
"Tarkoitatko, että et ymmärtänyt mitä radan tiet olivat? Sopisiko jos autan vähän ja huudan täältä aina seuraavan tien niin saatte vietyä suorituksenne loppuun?"
"Met olema kiitolisia kaikele avule mitä saatama."

Meni ko jänkähä.

Meän sinni ja pohjonen periksiantamathon mieli vei met maalihin. Anne oli hyvin hööli ko sano et autethama toisiame. Mie vähä pelkäsin et nyt alako tuppi rapishen kun nakku alko vongata et eikö oltu opetelthu rataa. Sole poka mihkään ihme et jännittää ekois mittelöis.

Me opimma ja otethan taltehen nämät opit.

Tuomarin kommentti: "Lapin murretta ja mukavasti huumoria sisältävä tarina, jota on ilo lukea ja hymy nousi huulille useamman kerran!"

2. Antonia Nietos - Cairnwith Twm Sion

Mahtavaa, nyt on paljon kilpailuja tiedossa Halloweenin aikaan ja jälkeen, riemuitsin lokakuussa. Iloani ei kestänyt kovin pitkään, kun aloin miettimään ratsuvaihtoehtojani. Varsa, varsa, eläkkeellä. Ja Simba. Tuo juuri ja juuri shettistä korkeampi kermanvärinen miniori, joka oli ratsukoulutuksen alun jälkeen viettänyt lähinnä aikaa tarhassa temmeltäessään. Ratsastajalla ei ollut asiat sen paremmin, olin varmasti yhä pöhöttynyt kaiken karanteetikevään viinin- siis vedenjuonnin jäljiltä. Marraskuisena sunnuntaina löysin kuitenkin itseni miniorini selästä, kuin kaksi aloittelijaa aivan eksyksissä kaikkien isojen ratsujen keskeltä. Simba kuulosti allani pärisevältä 2-vuotiaalta, joka ei osaa päättää, mitä ääntä suustaan päästäisi. Oma kaapin pohjalta kaivamani rusetti sojotti aivan väärään suuntaan Simban pukkilaukan jäljiltä, jota kaikki ympärillä olleet ihmiset olivat jääneet huvittuneina seuraamaan. Olin sentään pysynyt selässä, mutta nyt oma selkäni tuntui jokseenkin venähtäneeltä äkkinäisten liikkeiden jäljiltä. Ei, nythän meidän nimi sanottiin jo! Aivan liian ajoissa, mutta pakko se on kai mennä, ajattelin ja ohjasin Simban kohti laitumelle pystytettyjä kouluaitoja. Saatuani Simban kouluaitojen sisään toimitsija huitoi varsin suurieleisesti laidalla, mutten kuullut tuulelta, mitä sanottavaa tällä oli. Vilkutin takaisin - minkä seurauksesta Simba meinasi lähteä altani kiitämään, mutta sain kuin sainkin orini pidettyä yhdellä kädellä aisoissa -, kunnes vihdoin sain selvää, mitä asiaa toimitsijalla oli. "Ei vielä ole teidän vuoro, nyt on vielä esteluokat menossa tuolla toisella puolella", hän sanoi ja osoitti laitumen toiselle puolelle, jossa tosiaan esteratsut vielä hyppäsivät. Käänsin nolona miniorini ympäri, joka alkoi esittämään tipuraviaan paikallaan ja harkitsin vakavasti metsään katoamista.

Tuomarin kommentti: "Reippaasti edistyvä tarina, jossa kappalejaot olisivat helpottaneet hahmottamista. Luokan tehtävänantoa noudatettu hyvin ja tästä saatu kekseliäs tarina haastavan ponin kanssa!"

5. klo 15 Koulu Helppo B, aihe: Mitätön maatila ja/tai kelmeä iltapäivä (15)

1. Eemil Sodantaival - Vedette
kuva

Tuomarin kommentti: "Suorituksessa näkyy ilo tekemiseen ja hevonen vaikuttaa liikkuvan halutunlaisesti. Kisapaikan värimaailma ja kelmeä tunnelma ovat onnistuneet huikaisevan hienosti!"

6. klo 17 Koulu Helppo A, aihe: Iltahämy ja höyryävä hengitys (14)

1. Nikolai Karevaara - Loge
kuva

Pieni maatilarakennus oli kotoisan lämmin kun astelin iltapäivästä tallitupaan tekemään vielä viimehetken ilmottautumisen sikäläisiin kisoihin. Tuvassa kävi kova vilske. Osa ihmisistä oli paennut koleaa ulkoilmaa tänne tallin lämpimiin sisätiloihin, ja osa oli päättänyt pitää lounastaukonsa juuri nyt. Pieni pöytä olikin ahdettu täyteen pieniä hiukopaloja sekä lämmintä juomista kahvin ja teen muodossa.

Suurin osa ihmisistä oli kuitenkin epäilemättä ulkona laitumella seuraamassa tiukkoja kisoja. Toinen koululuokka taisi juurikin olla alkamassa.

Minä puolestani yritin parhaani mukaan ängetä ihmisten ohitse heitä häiritsemättä, mutta jouduinpa pyytelemään ohimennen anteeksi niiltä muutamilta, joita olin sattunut vahingossa tönäisemään. Vihasin väenpaljoutta.

Tallituvan raskas ovi narahti perässäni kiinni, kun pääsin lopulta astumaan itse tallirakennukseen. Logen olin jättänyt odottelemaan yhteen tyhjistä karsinoista. Oriin varustamiseen ei onneksi menisi kovin pitkään, sillä joutuisin vielä pyöräyttämään muutaman lämmityskierroksen ennen meidän vuoroamme. Tänään ratsastettava luokka ei-

Ajatuksiini tuli stoppi kun pysähdyin yllättäen käytävällä vähän ennen Logen karsinaa.

Tuinotin yllättyneenä karsinan raollaan olevaa ovea. Lävitseni pyyhkäisi ensin epäuskon tunne, ja sitten polttava viha. Kuka oli kehdannut käydä oriin karsinassa ilman lupaani ja jättää vielä oven raolleen?

Vihaisesti askeltaen riuhtaisin karsinan oven auki. Loge seisoi kiltisti paikoillaan keskellä karsinaa, eikä se näyttänyt häiriintyneen kutsumattomasta vieraasta. Toinen henkilö karsinassa ei kuitenkaan ollut mitään mitä olisin kuvitellut, nimittäin siellä seisoi pieni tyttö joka tapitti oria suurilla ruskeilla silmillään.

"Kaunis", henkäisi tyttö lapsenomaisella äänellä. Loge seisoi liikkumattomana paikoillaan, pienesti luimien, mutta tiesin ettei se tekisi lapselle pahaa. "Eikös olekkin? Sen nimi on Loge." Vastaukseni sai tytön hätkähtämään, kääntämään ensin katseensa minuun ja sitten maahan, ja lopulta nyökkäämään ujon näköisenä. Hymyilin hänelle rohkaisevasti.

Tyttö kääntyi taas Logen puoleen. Hänen lyhyt kätensä yritti kurottaa Logen turvalle asti mutta ori piti päänsä kämmenen ulottumattomissa. "Etkö ylety? Kokeiles tätä," kaivoin taskuni pohjalta palan sokeria ja tiputin sen tytön ojennettuun käteen. Orii hörähti oitis kiinnostuneena, sen samettiset huulet hamuten tuota kuution muotoista makupalaa ja samalla kutittaen pientä ojennettua kätöstä. Tyttö hihitti mielissään, mikä sai minutkin hymyilemään.

"Haluatko nousta sen selkään?" Kysyin yllättäen. Tyttö kääntyi minun puoleen yhtä yllättyneen näköisenä kuin minä itsekin, ja henkäisi, "saanko?" Nyökyttelin hyväksyvästi. Taputin Logea ensin pari kertaa rauhoittavasti kaulalle, sitten nappasin tytöstä kiinni ja heitin hänet hevosen selkään. Loge inahti nopeasta liikkeestä yllättyneenä, mutta pysyi edelleen tavanomaisesti paikoillaan.

Tyttö näytti olevan haltijoissaan. Hän silitteli hevosen pehmeää kaulaa kaksin käsin molemmilta puolin, ja hihitteli iloisesti kun Loge ojensi pitkän taipuisan kaulansa haistellakssen tytön kättä makupalojen toivossa.

Annoin hetken jatkua kunnes ulkoa kuului ilmoitus edellisen luokan loppumisesta. Olisi aika lähteä lämmittelemään. "Meidän täytyy valitettavasti alkaa valmistautumaan kisoihin," pahoittelin samalla kun nostin hänet lopulta alas. Tyttöä se ei näyttänyt kuitenkaan haittaavan. Hän hyppelehti tasajalkaa ulos karsinasti ja näytti olevan jo matkalla pois kunnes kääntyi vielä minua kohti. "Tuleeko ponille kylmä?"

"Kylmäkö?"

"Äiti sanoo että jos suusta tulee höyryä niin pitää laittaa pipo päähän ja lapaset käteen."

"Viisas äiti sinulla," hymähdin tytölle, joka otti sitten jalat alleen ja juoksi tallituvalle. Jäin talliin yksinäiseen hiljaisuuteen. Annoin itselleni pienen hetken ennen kuin aloin heittämään varusteet Logen päälle. Hetken päästä olimmekin jo kävelemässä pois tallin lämmöstä.

Ulkona oli vilpoisaa ja iltakin alkoi jo hämärtyä. Vedin syvään henkeä ja katsoin kuinka höyryävä hengitykseni kohosi kohti tähtien kirkastamaa taivasta.

Tuomarin kommentti: "Upea kokonaisuus kuvana ja tarinana, joka osuu nappiin kuvailemaan koleaa iltaa, mutta muuten lämmintä tunnelmaa kisapaikalla ja tallissa. "

2. Janika Kortelainen (VRL-14184) - JB Robinson Crusoe

Aurinko oli jo paennut taivaanrannan taa lämmitellessäni Robinia verryttelyalueella. Se oli värjännyt taivaan punaisen, oranssin ja violetin eri sävyin aivan, kuin joku olisi sytyttänyt sen tuleen. Mutta yhtä nopeasti kuin leimuava oranssi oli syttynytkin, oli se myös hiipunut ja vaihtunut alkuillan syvään, kylmään siniseen. Suuret, sinertävähavuiset kuuset seisoivat laitumen reunoilla jylhinä, kuiskaillen toisilleen salaisuuksia hyytävän tuulen heilutellessa niiden oksia.

Minun oli kylmä ohuessa kisatakissani. Yritin puhallella lämmintä ilmaa kohmeisille sormilleni, mutta Robin oli eri mieltä: se oli täynnä virtaa, ja minun oli täysi työ pitää tanssahteleva hevoseni aisoissa. Se katseli muita hevosia kaula pitkällä, korskui ja pärskähteli. Sen lämmin hengitys höyrysi kalseassa marraskuun ilmassa kuin suustaan savua puhaltelevalla lohikäärmeellä.

Tunsin, miten suuri, lihaksikas puoliverinen hypähti äkisti allani ja tuijotti laitumelle rajatulta kouluradalta saapuvaa hevosta. Se korahti, puhalsi sieraimistaan höyrypilven ja ryhtyi taas tanssahtelemaan korkein raviaskelin.

Hampaani kalisivat. Meitä ennen oli enää kaksi ratsukkoa. Räjähdysherkkä ruutitynnyri allani oli kuin tikittävä aikapommi.

Tik, tik, tik.

Enää yksi ratsukko. Taivaan syvä sini oli vaihtunut tummaan ja arvokkaaseen, lähes mustaan taivaaseen, jota valaisivat miljoonat, hiljalleen syttyvät tähdet. Pimeys oli pehmeää, kuin samettia. Robin hypähti sivuun niin, että olin horjahtaa satulasta.

Tik, tik, tik.

Viimein meitä edeltävä kilpailija kaarsi lopputervehdykseen ja poistui radalta. Siirryimme valkeiden aitojen sisäpuolelle.

Taivaalta alkoi sataa valkeita, suuria lumihiutaleita. Ne kimmelsivät kuun kelmeässä loisteessa kuin pienet timantit, jotka leijailivat hiljaa, kieppuen ja keimaillen, kunnes ne laskeutuivat kohmeisille, kuurasta kankeille edelliskesän ruohonkorsille.

Lähtömerkin saatuamme kaarsin pituushalkaisijalle, tervehdin tuomaria ja aloitin radan. Robinin patoutunut energia purkautui viimein, se pääsi näyttämään mitä se osasi, mitä se rakasti.

Tumma puoliverinen tanssi kilpaa valkeiden, tähden tavoin loistavien jääkiteiden kanssa.

Tuomarin kommentti: "Hienosti kuljetettu tarina, jossa hämärä etenee ja samaan tarinaan on saatu odottavaa kisatunnelmaa kuuman hevosen kanssa."